Aika on mennyt nopeasti, joko matkustellessa viikonloppuisin tai toissa. Intia on maana hyvin erilainen, eika siihen voi oikeastaan varautua. Jotenkin siita alkaa vaan pitamaan, kaikista asioista ei tosin voi pitaa mutta voi elaa niiden kanssa. En enaa paivittain pohdi Intiassa esiintyvia ongelmia vaan yritan olla positiivinen ja loytaa hyvia asioita. Monta kertaa ole ajatellut istuessani koulubussissa lasten seassa, etta tama on hullun hommaa, kuitenkin lapset on niin viattomia, etta huomaan hymyilevani. Olen taalla vain lyhyen ajanjakson, josta taytyy ottaa kaikki irti, vaikka se olisikin hullun hommaa.
Koulussa pidin Suomi-projektin, jonka jalkeen olen tuuraillut opettajia, joskus koko paivan joskus on paivia jolloin istun vaan koneella. Suomi-projektin toteutin vanhimpien oppilaiden (5lk.) kanssa. Nuorimmat lapset joita olen opettanut ovat olleet 6v, ja heidan kanssaan harjoitellaan tavujen lukemista ja kirjoittamista. Aika hauskaa ja mielenkiintoista, vaikka en aina ymmarra mita lapset puhuvat, koska nuorempien lasten englanti on viela kovin huonoa. He tosin ymmartavat kaiken mita sanon, jos vaan haluavat totella:) Seuraava projektini tulee olemaan kompostoinnin ja kierratyksen opettamista, koska Intiassa niita ei harrasteta ollenkaan. Tarkoituksena on rakentaa kompostointikuoppa koulun takapihlle ja kompostoida koulun ruuantahteet ym. lehdet ja havainnoida hajoamisen nopeutta. Luokassa suoritettavat tehtavat kuuluvat tietenkin opintosuunnitelmaan. Tarkoituksena on vahentaa jatetta kaatopaikoilla seka lisata tietoisuutta jateongelmista. Koulussa siis asiat melko kohdallaan, mita nyt informaatio ei aina kulje. En tiennyt etta heilla on 2 pv vapaa keskella viikkoa itsenaisyyden kunniaksi mutta huomasin se kun koulubussi ei tullut. Etta nain.:)
Meidan kampassa on talla hetkella alakerrassa 6 ihmista ja ylakerrassa samoin, jaamme keittion ja olkkarin. Kiinalaisia on melkein puolet. Alakerrassa on kiinalainen Anna, joka on mun kamppis, Ghanasta Sally, Steven Hollannista, ja kiinalaiset tytot pikkuhuoneessa. Ylakerrassa Jan Saksasta, Halina Puolasta, Torben Saksasta, ja Mayor Nigeriasta, ja kaksi kiinalaista poikaa. Toisella sektorilla asuu monta kiinalsista tyttoa seka hollantilainen Joris. Ympari Chandigarhia asuu joukko harkkareita ja he ovat majoittuneet tyonantajan tarjoamiin asuntoihin, jotka ovat laadukkaampia kuin aiesecin tarjoamat kampat. Meidan kamppa on siis huono ja parannusta ei ole kuulemma luvassa. Siis oikea selviytymisleiri Intiassa mutta kokemushan se tamakin.
Olemme matkustelleet vaihtelevalla porukalla, jarjestaneet bileita, kayneet elokuvissa katsomassa uusimman Harry Potterin (eng.), pelanneet golfia, kayneet vesi- ja huvipuistossa (josta voisin kirjoittaa enemmankin...) ja kukin meista on ollut kipeana, vatsatautia ja/tai kuumetta. Elama on tosiaan varikasta Intiassa, kaikkea voi tapahtua.
Kun Jaspreet lahti sain hanen pyoransa ja olen ajellut ympari Chandigarhia lahinna viereisilla sektoreilla, hullusta liikenteesta huolimatta. Se on pelottavaa mutta mahdollista selvitya hengissa. Melu on kamala ja se lika mika liikenteesta lahtee. Jos Intialaiset keskittyisivat ajamiseen eika torven huudattamiseen tai nopeisiin kaannoksin, se voisi olla jopa miellyttavaa ja turvallista. Niin ja kun suojateita ei juurikaan ole eika jalkakaytavia, pyorailijat ja jalankulkijat ovat ahtaalla ja liikenteen armoilla. Kavin eilen parturissa leikkauttamassa hiukseni ja se maksoi n. 2,5e. Tulos on hieman erikoinen mutta lyhyemmat hiukset sain kuitenkin ja sehan oli tarkoitus. Hiukset kasvaa, ettei huolta:)
Tosiaan harjoitteluni on jo puolivalissa ja aika kay lyhyeen. Osa ihmisista on jo lahtenyt kotiin ja uusia tulee koko ajan. Intiassa on tosiaa paljon harkkareita ja edustus on monipuolista, Jos vaan saan asiat jarjestettya, jaan harjoitteluni lopuksi pariksi viikoksi matkustelemaan. Lokakuussa olisikin ihanteelista matkustella Goan ja Keralan alueella seka Mumbai olisi nahtava ehdottomasti. Jos asiat menee kuitenkin liian hankalaksi, saavun Suomeen sovittuna paivava, eli 1.10.
Kommentit