Saavuin aamuyosta delhin lentokentalle ja sielta tuli heti vastaan lammin tuulenhenkays. Kosteaa ja kuumaa, aurinkoa pilvettomalta taivaalta oli tarjolla kun aamu valkeni ennen kuutta istuessani lentokentalla. Lento oli noin 3 h myohassa, joten laskeuduimme Delhiin kahden kolmen paikkeilla ja jouduimme jonottamaan jonkin aikaa passin tarkastukseen ja sitten matkalaukkuja. Se tuntui kestavan ikuisuuden. Olin tietenkin niin vasynyt, etta odotin vain paasya valjempaan tilaan, koska lennolla oli ahdasta, eika jaloittelemaan juuri mahtunut kuuden tunnin aikana. Lentokentalla yritin yolla ottaa selvaa busseista Chandigarhiin ja selvisi monen mutkan ja keskustelun kautta, etta niita menee, tosin lentokentan ulkopuolelta hotellin laheisyydesta, jonne oli kilometri matkaa. En ottanut sinne taksia, koska ulkona pimeassa bussin odottelu yksin ei houkutellut, koska olin jo saanut tuntumaa mita on olla vaalea nainen Intiassa. Aamun sarastaessa kerasin kamppeeni, ostin vetta lentokentalta (josta maksoin puolta enemman kuin bussikuskini sanoi maksavansa yleensa vedesta) ja loysin pre-paid taksi pisteen, josta monen selittelyn ja jankkaamisen jalkeen sain ostettua taksin ISBT bussiasemalle.

Takseja oli ulkona monia ja hammennyksissani kysyin traffic policelta minka niista voisin ottaa, ja han sanoi, etta kaikki olivat siina valtion pre-paid takseja ja turvallisia. Maksoin luultavasti taksistakin liikaa mutta en jaksanut valittaa. Kyse oli vain n. 3-4e summasta. Taksikuski otti matkalla yhden kaverinsa kyytiin ja he menivat ensin lahi hotellille, josta lahtee yksi bussi Chandigarhiin. Intin kuitenkin haluavani bussiasemalle ja sinne sitten mentiin. Tutut kysymykset tulivat esitettya taas: mista olet, minne menet, miksi, onko sinulla miesta ja passin tarkastuksesa viela onko hiusteni vari aito. Johon vastasin tietenkin, etta kylla ja mies hymyili leveasti:)

Delhi naytti pitkan taksimatkan aikana helvetilta maan paalla, katulapset ja slummit olivat karmivia. Delhissa loytyy keskustassa mukavia pikku kauppapaikkoja ja tutkinkin jo Delhin karttaa, hotelleja ja uutta metroa jos ainakin viimeistaan viimeisena viikonloppuna tutustuisin kaupunkiin paremmin. Ensi vaikutelma Delhista ei ollut miellyttava ja taytyi pidatella kyynelia taksin ja bussiaseman helteisen tungoksen ajan. Olisi ollut turvallisempi olo, jos olisin matkustanut kaverin kanssa, yksin sain ymparilleni joukon miehia/poikia ja aiteja lapsinensa joko antamaan neuvoja tai kerjaamaan rahaa. Kovetin mieleni ja rahaa en antanut ja kohteliaasti kieltaydyin avustakin monta kertaa. Bussi Chandigarhiin oli ihmeen hyvakuntoinen ja ilmastoitu, Maksoin matkasta n. 7e, mka on tietaakseni ihan hyva hinta 200km matkasta. Bussikuskeja oli kaksi, toinen ajoi ja toinen rahasti. Tuntui, etta heita kiinnosti enemman bussissa olevan pienen telkkarin elokuvien katselu, joita pyori koko kuuden tunnin matkan ajan. Kuski toottasi torvella koko ajan ja laitoinkin korvatulpat jossakin vaiheessa.  Liikenne oli tosiaan hurjaa  mutta ihmeen taitavasti kuski onnistui vaistamaan autoja ja ihmisia, seka lehmia ja koiria. Matkalla tapahtui ikava juttu, kun heti alkumatkasta Delhissa eras mies kaveli vastaan keskella tieta ja yritti jaada bussimme alle mutta kuski oli taitava ja vaisti parin sentin paasta. Jarrutimme kovaa ja mies kadet ojossa yritti osua bussiin. En tieda jaiko han seuraavan alle. Matkalla pysahdyimme kerran pienelle pikku ostospaikalle johonkin pikku kaupunkiin . Siella oli juuri siivotut vessat ja ihania pikku kauppoja, jotka olivat siisteja ja ihmiset nayttivat muutenkin varakkailta autoinensa ja hyvin puettuine lapsinensa.

Chandigarhissa bussiasemalle saapuessamme soitin heti Prernalle ja han tuli hakemaan mut paikoitusalueelta. Se oli jotenkin suuri helpotus. Kavimme pankissa vaihtamassa eurot ja suuntasimme hanen perheen luokse. Paasin nukkumaan kun han lahti asioillensa, enhan ollut nukkunut koko yona silmaystakaan ja sita edellisena yona vain n. nelja tuntia. Nukuinkin sitten jotain nelja tuntia, sain hyvaa munakasta ihanilla mausteilla ja paahtoleipaa, heidan palvelijansa valmistamana. Ehkapa tahan elamantyyliin tottuu, tai sitten 3 kk on liian lyhyt aika siihen. Tanaan tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, valilla pidattelin itkua ja valilla ei voinut kuin nauraa. Saamaani huomioon en varmaan totu, jota saan niin miehilta kuin naisiltakin, monet naiset hymyilee mulle ja katsoo kiinnostuneesti, etta kukas tuo on. Ihmiset ovat avuliaita, iloisia ja vieraanvaraisia, mika on mukavinta.

The plane arrived in Delhi at midnight and warm wind welcomed me. It was moist, hot and sunny in a cloudless sky, as sun showed up at six in the next day. I waited for the dawn at the airport, sitting there with all the sleepy people, who were mainly Indians. I had to go through the passport check and to queue the baggage, which took quite a long time. I was very tired and I just waited for getting to a wider space because it had been very uncomfortable and narrow sitting on the plane. Wherever I went, I came across the questions as following: where are you from, where are you going, why, and do you have a husband and in the passport check, is the colour of your hair natural.

Delhi seemed like it has gone through an attack or war episode. Houses were falling apart, roads were in bad shape and people were wandering doing their chores, some just sat or slept on the ground. There are some nice shopping markets and sightseeing in the centre as I just experienced the truthful image along the way from the airport to the main bus station. I had to hold the tears and not to show my emotions, which was difficult. Now I know much more about cultural differences and there will be evidence of it more to come that is for sure.

After the miserable sightseeing, I arrived in Chandigarh, which occurred very different with beautiful plants, quite clean roads, and the houses were in good shape outside and inside. I appreciated the nice bed and shower that I was offered by the family. They had a maid who made tasty meals and the air-conditioner was on at all times. That is something to be very grateful for.